Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Työväenyhdistysten alkuvaiheet Paavolassa, Siikajoella ja Revonlahdella 1900-luvun alussa

Ruukin työväenyhdistyksen perustaminen

Siikajokilaakson järjestyksessä toinen työväenyhdistys perustettiin Ruukkiin 6.11.1905 suurlakon aikana. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Ruukin työväenyhdistys liittyi 1.4.1906. Yhdistyksen sääntökomiteaan kuuluivat Matti Helander, Samuli Tervo, Anna ja Lauri Silvan, Heikki Haapala, Mikko Salonen ja Vilho Kokko. Ensimmäisenä puheenjohtajana  toimi  Mikko Salonen. Vuonna 1906 työväenyhdistykseen kuului peräti 263 jäsentä, joista naisia 62.

Ruukin työväenyhdistys piti aluksi kokouksiaan ja iltamiaan Raahensahan pirtissä ja nuorisoseuran talossa. Oma talo valmistui keväällä 1907. Ensimmäiset iltamat omassa talossa pidettiin 3.2.1907 ja niitä juhlistettiin suurella mielenosoitusmarssilla.

Ruukin työväenliikkeen kukoistuskautta olivat vuodet 1906 - 07. Viime mainittuna vuonna yhdistykseen kuului mm. kolme ammattiosastoa, nimittäin Raahen Sahan ammattiosasto (jäseniä 112), Pekkalan hiilimön ammattiosasto (jäseniä 31) ja Vanhan sahan ja tiilitehtaan ammattiosasto (jäseniä 26) sekä naisosasto ja voimisteluseura.

Revonlahden työväenyhdistyksen perustaminen

Revonlahden työväenyhdistyksen perustava kokous pidettiin raittiusseuran talolla 29.10.1906. Työväenyhdistyksen alkuunpanijoina toimivat Heikki Jalonen ja August Vaskuri.  Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Korkala ja hänen jälkeensä August Vaskuri. Aluksi kokoukset ja muut tilaisuudet järjestettiin raittiusseuran tiloissa ja muutamissa talollisten pirteissä, kuten esim. Kurolassa. Oma talo valmistui vuonna 1908 Mäkelän maalle kansakoulua vastapäätä. Perustamisvuonna yhdistyksen jäsenmäärä oli 47, joista naisia oli 7.

Jo mainittujen lisäksi aktiivisia työväenyhdistyksen jäseniä olivat mm. Heikki Huumonen, Heikki Nahkala, Heikki Jääskelä, Aappo Alakorpi, Heikki Ihlberg, Anselmi Hituri, Iikka Kämäräinen, Hilta Ojala, Hugo Koivu, Gustaava Rekinen, Kalle Harjuhahto, Tuomas Kujala, Arvi Virsu, Juho Alavirsu ja Joonas Vaskuri

Saarikosken työväenyhdistyksen perustaminen

Vuonna 1906 perustettiin Paavolan Ylipään (Saarikosken) työväenyhdistys, johon liittyi jäseneksi 33 henkeä, pääasiassa torppareita ja maatyöläisiä. Yhdistyksen puuhamiehinä olivat Iikka Jouhten sekä Heikki ja Eemeli Nikinmaa, kaikki vanhoja Amerikan kävijöitä. Yhdistyksen ensimmäisenä esimiehenä toimi Iikka Jouhten, hänen jälkeensä suutari Matti Högman ja sitten Armas Jouhten.

Kun Ylipään työväenyhdistykselle valmistui vuonna 1910 oma toimitalo Käyräkankaan maalle, alkoi sen toiminnassa vilkas kausi: pidettiin kokouksia ja iltamia ja Hartaanselän torpparikylällä lauluiltoja. Yhdistyksellä oli poikkeuksellisen paljon yhteistoimintaa Ruukin työväenyhdistyksen kanssa; järjestettiin mm. vierailuja, yhteisiä vappumarsseja ja näytelmäkiertueita.

Siikajoen työväenyhdistyksen perustaminen

Siikajoen Työväenyhdistys Taisto perustettiin 4.12.1906 ja sosialidemokraattiseen puolueeseen se liittyi kolmea päivää myöhemmin. Perustamisvuonna yhdistyksessä oli 75 jäsentä, joista 20 oli naisia. Työväenaatteen juurtumista Siikajoen maaperään kuvaavat vuoden 1907 eduskuntavaalit, joissa suurimman äänisaaliin Siikajoella - 35 % - keräsi sosialidemokraattinen puolue.

Vuonna 1908 valmistui yhdistykselle oma toimitalo, jossa oli yli 100 hengen juhlasali, näyttämö ja keittiö. Vuoden 1910 molemmin puolin pysytteli yhdistyksen jäsenmäärä parinkymmenen tuntumassa, mutta nousi vuoteen 1916 mennessä 52:een.

Siikajoen työväenliikkeen alkuvuosien kiistaton hahmo oli suutari Antti Impola, joka työnsä lomassa puhui asiakkailleen sosialismista. Hän oli ahkera Raamatun tutkija, mutta luki myös yhtä innokkaasti Marxin pääomaa ja muita sosialismin teoksia. Kerrotaankin, että kukaan paikkakuntalainen ei kyennyt hänen kanssaan väittelemään Raamatun, uskonnon ja sosialismin kysymyksistä.

Siikajoen työväenyhdistykseen kuului alun pitäin runsaasti talollisia, mutta vuoden 1916 tienoilla jättivät useimmat varakkaat talolliset liikkeen. Tämän jälkeen oli suurin osa jäsenistöä mökkiläisiä ja talollisten palkkatyöläisiä.

Siikajoen työväenyhdistyksen toimintamuodot olivat samanlaisia kuin muidenkin työväenyhdistysten: pidettiin kokouksia, luentotilaisuuksia ja iltamia sekä marssittiin ja urheiltiin. Myös raittiustyön tekeminen nähtiin tärkeäksi, kuten pöytäkirjanotteet vuodelta 1913 osoittavat:

Päätettiin, että jos vain tulee viinan kauppiaita Työväentalon lähistölle ja se joka käypi sen ilmoittamassa viranomaisille, niin yhdistys maksaa sille viiden markan palkinnon.

Keskusteltiin, että mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että saataisiin työväentalolle parempi  järjestys ja päätettiin ruveta valvomaan ovella järjestystä ja päätettiin ettei lasketa juopuneita sisälle.

Työväenyhdistys pyrki huolehtimaan myös tuon ajan tapakasvatuksesta. Pöytäkirja vuodelta 1914 kertoo seuraavaa:

Keskusteltiin, että olisiko kiellettävä kortinpeluu yhdistyksen talon läheisyydessä. Päätettiin, että se kielletään ja että ne yhdistyksen jäsenet jotka harjoittavat kortinpeluuta yhdistyksen talon läheisyydessä erotetaan pois yhdistyksen jäsenyydestä ja ilmoitetaan sanomalehdessä heidän nimensä ja syy minkä vuoksi he ovat erotettu yhdistyksestä.

Työväenliikkeen aktiivisuutta Siikajoella kuvaa hyvin se, että työväenlehtiä, pääasiassa Kansan Tahtoa, tuli Siikajoelle vuoden 1915 aikoihin yli 100 kappaletta. Lehtien lukijamäärä oli vielä tätäkin paljon suurempi, koska lehtien sisältämien mielenkiintoisten, paikallisten artikkelien vuoksi lehdet kiersivät lukijalta toiselle.

Paavolan työväenyhdistyksen perustaminen

Paavolan järjestyksessä kolmas työväenyhdistys aloitti toimintansa kirkonkylällä vuonna 1907. Se oli nimeltään "Torppariyhdistys Kylväjä". Oma toimitalo valmistui vuonna 1908. Kirkonkylän (Pehkolan) työväenyhdistyksen kantavia voimia olivat mm. seppä Jaako Hägg sekä työmiehet I. Karhu ja Kustaa Pylkäs.

Ennen kansalaissotaa perustettiin Paavolaan vielä Lapinkylän työväenyhdistys ja Luoman työväenyhdistys.

Edellä mainittujen lisäksi Paavolan työväenyhdistysten alkuaikojen aktiivijäseniä olivat mm. Onni Koivu, Heikki Savolainen, David Hartikainen, August Miettinen, Juho Jylhä, Kaarlo Hagelberg, Nestori Töllinoja, Voitto Andersson, Urho Valli, Matti Saviranta, Pekka Karhunen, August Nyqvist, Matti Lind, Viktor Koivusaari, Viktor Järvinen, Otto Lindberg, Gustafsson, A. Hyrynkangas, L. Ahonen, Juho Hakala, I. Tervo, Johannes Pehkonen, Johanne Kanerva, Juho Hakaluoto, I. Lipponen, Kalle Lampinen, Oskari Nevala, Maikki ja Greeta Yrjänä, Saimi Hänninen, Nanny Neuman, Jenny ja Juuso Väre, Greta Hillukkala, Janne Siponmaa, Jenny ja Hermanni Kemppainen, Mikko Tuohimaa, Sakari Puusti, Maikki ja Jaako Taipaleenmäki, Anni Huumonen, Erika Mankonen, K. A. Jokinen, Nanni Suomalainen ja Anna Kaarto.

 

Kansalaissota, levottomuutta ja nälkää

Joulukuun 12. päivänä Ruukin työväenneuvosto lähetti kirjeen Salon kihlakunnan kruununvoudille Rehnbäckille, jossa pyydettiin kruununvoutia asettamaan Paavolaan järjestyslautakunnan, jossa olisi riittävä työväenedustus. Järjestyslautakunnan tulisi huolehtia poliisitoimesta siihen saakka, "kunnes järjestyskysymys tulee laillista tietä kansanvaltaisella tavalla uusituksi".

Ruukin punakaarti oli saanut jonkin verran aseita Ouluun sijoitetulta venäläiseltä sotaväenosastolta. Suurlakon aikaan ja jonkin aikaa sen jälkeen punakaarti ja työväenneuvosto käyttivät Paavolassa tosiasiallista valtaa.

Kohta suurlakon puhjettua Siikajoelle perustettiin punakaarti, josta käytettiin myös nimitystä järjestyskaarti. Siihen liittyi välittömästi kuutisenkymmentä jäsentä. Työväenneuvosto perustettiin hoitamaan viranomaisen tehtäviä. Aseet mukanaan osa kaartilaisista marssi elintarvikelautakunnan kokoukseen ja vaati leipävilja-annosten suurentamista ja säännöstelyn alaisten elintarvikkeiden jakeluoikeuden myöntämistä osuuskaupalle ja kauppias Karlssonille, jolla oli hyvät suhteet venäläiseen sotaväkeen. Lautakunnan oli pakko suostua vaatimuksiin.

Paavolan ja Siikajoen lisäksi Revonlahdelle perustettiin järjestyskaarti. Revonlahden työväenyhdistyksen järjestyskaartia johtivat Aappo Alakorpi ja Tuomas Kujala. Se oli perustettu marraskuun suurlakon aikana ja siihen kuului noin 40 miestä. Lähes ainoaksi toimintamuodoksi jäi viljan salakuljettajien vahtiminen.

Ruukin punakaartia lukuun ottamatta muilla Siikajokilaakson järjestyskaarteilla ei ollut omaa aseistusta. Harjoituksissa, mikäli sellaisia ylipäätään järjestettiin, käytettiin puukeppejä ja puisia leikkipyssyjä.

Kansalaissodan tapahtumat Paavolassa, Revonlahdella ja Siikajoella

Joulukuussa 1917 Tampereella pidettiin järjestyskaartien edustajakokous, johon osallistuivat ruukkilaiset Vihtori Järvinen, Hermanni Kemppainen ja Yrjö Salonen sekä siikajokinen Yrjö Jääskeläinen.

Eniten keskusteltiin työväestön vallanotosta. Äänestyksen tulokseksi tuli, että työväki asettuu porvaristoon nähden puolustuskannalle, ja pidättäytyy toistaiseksi aseellisesta toiminnasta. Näin äänestivät myös siikajokilaaksolaiset.

Tilanne maassa kärjistyi päivä päivältä. Tammikuun 28. päivänä eri puolilla maata puhjenneet kahakat enteilivät sisällissodan puhkeamista. Samana päivänä ryhtyivät Paavolan työläiset aseelliseen toimintaa luultavasti ylempää saadun käskyn mukaisesti. Kaikki työläiset eivät kuitenkaan kannattaneet aseellista toimintaa, eikä siihen ketään pakotettu. Tästä osoituksena on sekin, että Ruukin molemmat sahat toimivat koko kansalaissodan ajan.

Paavolan työväki oli riippuvainen oululaisten toverien toiminnasta. Mitään ratkaisevaa ei uskallettu tehdä ilman oululaisten tukea. Kun Oulussa työväen johto oli helmikuun 2. päivään asti maltillisissa käsissä, ei Paavolassakaan edetty valmistavia toimia pidemmälle.

Tammikuun 31. päivänä Ruukin punakaarti sai aseita. Eräiden lähteiden mukaan paikkakunnalle olisi tuotu 80 kivääriä, mutta todellisuudessa niitä lienee ollut kymmenkunta.  Aseista ei kuitenkaan ehtinyt olla apua, sillä valkoisten apuretkikunta tuli vielä saman päivän iltana Ruukkiin ja punakaarti hajaantui.

Revonlahden järjestyskaarti teki päätöksen, että suojeluskunnan tulisi luovuttaa sille aseensa. Mihinkään toimenpiteisiin tämän suhteen ei kuitenkaan ryhdytty. Ruukin suojeluskunta varautui kuitenkin revonlahtisten varalle.  Revonlahdelle johtavan maantien varteen asetettiin kaksi konekivääriä vastaanottamaan Revonlahden järjestyskaartin mahdollista tuloa auttamaan ruukkilaisia tovereitaan.. Kaarti lähtikin liikkeelle kohti Ruukkia päällikkönsä Tuomas Kujalan johdolla. Heitä tuli vastaan Liskon mutkassa neljä revonlahtista suojeluskuntalaista, joilla ei ollut aseita ja he olivat lähteneet omasta aloitteestaan varoittamaan kaartilaisia Ruukissa odottavasta verilöylystä. Revonlahden järjestyskaarti palasi takaisin ja hajaantui.. Kujala kutsuttiin sittemmin suojeluskunnan esikunnan kuulusteluihin ja hän menehtyi myöhemmin vankeudessa.

Vuoden 1917 suurlakon puhjettua Siikajoen sosialistit perustivat punakaartin, johon liittyi heti kuutisenkymmentä jäsentä. Lisäksi perustettiin työväenneuvosto hoitamaan viranomaisen tehtäviä. Siikajoen punakaarti takavarikoi poliisiviranomaisilta aseet ja sai lainaksi viisi kivääriä paikkakunnalla oleskelleelta sotaväeltä. Tämän jälkeen osa punakaartilaisista marssi aseineen elintarvikelautakunnan kokoukseen ja vaati leipävilja-annosten suurentamista sekä säännöstelynalaisten elintarvikkeiden jakeluoikeuden myöntämistä Osuuskaupan lisäksi kauppias Karlssonille, jolla oli hyvät suhteet venäläiseen sotaväkeen. Isäntien oli pakko suostua vaatimuksiin. Punakaarti partioi myös maanteillä ja yritti tavoittaa salakuljettajia, joiden epäiltiin vievän viljaa Ruotsiin. Suurlakon päätyttyä sosialistit luovuttivat aseensa viranomaisille ja venäläiselle sotaväelle.

Siikajoen työväki liikehti tammikuun lopulla 1918, mutta poliisien aseista riisumisia pitemmälle ei kuitenkaan menty. Kapinan jälkeen sosialisteja pidätettiin ja työväenyhdistyksen toimitalo poltettiin. Alustavat kuulustelut pidettiin Harjun talossa, josta johtotehtävissä toimineet sosialistit siirrettiin Raahen ja Oulun vankileireille. Paavolan ja Revonlahden kapinaan osallistuneet kerättiin alustaviin kuulusteluihin kaljatehtaan rakennuksiin Ruukkiin. Alustavien kuulustelujen jälkeen osa vangeista vapautettiin, mutta 39 paavolalaista passitettiin Etelä-Suomen vankileireille. Heistä menehtyi tauteihin ja nälkään lähes kaksikymmentä miestä. Heidän muistomerkkinsä on Paavolan hautausmaalla.

Kansalaissodan seurauksena kaikki Siikajokilaakson työväentalot suljettiin ja asetettiin hukkaamis- ja myyntikieltoon. Kaikista alueen kunnanvaltuustoista ja lautakunnista erotettiin tai kehotettiin eroamaan kaikki sosialistimieliset edustajat.

Kansalaissodan seuraukset

Sodan seurauksena kaikki Siikajokilaakson työväentalot suljettiin ja asetettiin hukkaamis- ja myyntikieltoon. Tosin Siikajoen työväenyhdistyksen toimitalon kohdalla kielto oli myöhäistä, sillä talo oli poltettu kansalaissodan tuoksinassa. Uuden toimitalon saamiseksi ryhdyttiin vuonna 1920 keräämään varoja seuraavanlaisella keräyslistalla:

Siikajoenkylän ainoan työväenyhdistyksen talon tuli tuntemattomalla tavalla tuhosi, joten järjestötoiminta kävi perin vaikeaksi, koska vuokraamallakaan ei tahtonut saada huoneita työväenjärjestöjen tarpeisiin kokouksia ja valistustyötä varten.” Epäkohtain poistamiseksi on yhdistys päättänyt ryhtyä uuden talon puuhiin. Koska yhdistyksen talo oli halvasta vakuutettu, käännymme puoleenne pyytäen avustamaan yritystämme lahjoituksilla…”

Lieneekö ollut ajan konsensusta, kun todettiin tulipalon syy tuntemattomaksi, vaikka tiedettiinkin valkoisten polttaneen talon.

Uusi työväentalo saatiin työläisten ja torpparien voimin valmiiksi 1920-luvun puolenvälin tienoilla. Uusi talo vihittiin asiaankuuluvin menoin. Lisäksi ohjelmassa oli mm. arpajaiset, joiden pääpalkintona oli niittokone.

Siikajoen työväentalo oli vilkkaassa toiminnassa koko sotien välisen ajan. Vireä toiminta oli sikäli merkittävää, että yleensä työväenyhdistykset viettivät tuona aikana hiljaiseloa verrattuna kansalaissotaa edeltäneeseen aikaan. Tähän vaikuttivat niin työväenliikkeen suuntaerimielisyydet kuin se, että porvaristo suhtautui karsaasti työväestön yhdistystoimintaan. Siikajoella nämä seikat eivät liene ilmentyneen niin voimakkaina kuin muualla, joten yhdistyksen talolle kokoonnuttiin kuten ennenkin, huvittelemaan ja pitämään kokouksia.

 

Työväenyhdistysten toiminta vv. 1919 -1939

Poliittiset voimasuhteet kuvastuvat parhaiten paikallisella tasolla eduskuntavaalien kautta. Sosialidemokraattien kannatus säilyi vielä vuoden 1919 eduskuntavaaleissa lähes entisellä tasolla, mutta laski seuraavissa vuoden 1922 vaaleissa erittäin jyrkästi.  SDP:n kannatus Siikajokilaaksossa oli koko 1920-luvun 14 %:n tuntumassa. Heti kansalaissodan päätyttyä ilmeni pyrkimystä tukahduttaa työväen järjestötoiminta, ja työväentalot olivat usean kuukauden ajan viranomaisten sulkemina. Toiminta tyrehtyi kokonaan Paavolan torppariyhdistyksessä.

Siikajoella työläiset ja torpparit rakensivat jo vuoden 1920 lopulla uuden toimitalon kansalaissodan aikana poltetun tilalle. Siikajoen työväentalo oli vilkkaassa toiminnassa koko sotien välisen ajan. Toimintamuotoina olivat opintokerhot, näytelmätoiminta, urheilu ja naisten ompeluseuratoiminta.

Torpparien ja muun vuokraajaväestön itsenäistyminen ei saanut heitä sanottavassa määrin vaihtamaan puoluetta, he pysyivät uskollisina vasemmistolle.

Äärioikeistolaiset kaiut kantautuivat myös Siikajokilaaksoon. Jo vuonna 1927 Revonlahden oikeistopiirit olivat koettaneet ennakolta ehkäistä vasemmistoon lukeutuneen räätäli Vaskurin pääsyä kunnan postiaseman hoitajan virkaan. Asia ei jäänyt paikalliseksi, vaan johti sisäpoliittiseen kriisiin. Sosialidemokraatit esittivät tapauksen johdosta Sunilan hallitukselle epäluottamuslauseen, joka johti hallituksen eroon. Tähän Vaskurin tapaukseen viitataan myös Väinö Linnan trilogiassa ”Täällä pohjantähden alla”.

Lapualaisvuodet merkitsivät äärioikeiston vallan kasvua. Vaikutus oli luonteeltaan ”ulkoparlamentaarista” ja usein laitonta. Vuosina 1930-33 lakkautettiin seuraavat työväenjärjestöt: Ruukin työväenyhdistys, Ruukin työväen Näyttämöklubi ry, Ruukin työväen näyttämön kannatusyhdistys ry, Suomen järjestönuorten Liiton Ruukin osasto, Ruukin Työväen Voimistelu- ja urheiluseura ”Isku” ja  Saarikosken työväenyhdistys.  Ruukin työväentalo suljettiin 1930-luvun alussa ja myytiin Ruukin maanviljelys Oy:lle. Uusi toimitalo rakennettiin kelloseppä Palomaan  tontille kymmenluvun lopulla. Virallisesti talo oli sosialidemokraattien nimissä, mutta toimintaan osallistui myös äärivasemmistoa.

Sotien jälkeinen aika Siikajoen kylällä vv. 1946 - 2008

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla työväenyhdistyksen toiminta jatkui lähinnä kokousten ja iltamien merkeissä. Paikallisen nuorisoseuran kanssa sovittiin siitä, että iltamia ei järjestetä yhtä aikaa, jotta kummankin tilaisuuksiin riittäisi kävijöitä. Työväenyhdistyksen puitteissa perustettiin oma urheiluseura, Siikajoen Isku, joka järjesti mm. työväenyhdistysten välisiä viestinjuoksukilpailuja.

Siikajoen työväenyhdistyksen toiminta hiljeni 1960-luvulla ja iltamien järjestäminen tyrehtyi lähes kokonaan. Yhdistyksen epäajanmukaisen toimitalon ylläpito kävi taloudellisesti raskaaksi, mikä johti siihen, että vuonna 1970 päätettiin myydä toimitalon tontti Siikajoen kunnalle ja huutokaupata rakennukset. Näin oli tietty ajanjakso yhdistyksen historiassa päättynyt.

1970-luku oli hiljaista aikaa; lähinnä pidettiin vain sääntömääräisiä kokouksia. 1980-luvun alusta lukien on Siikajoen Työväenyhdistyksen toiminta elpynyt voimakkaasti. Tuon ajan pöytäkirjoista havaitsee mm. sen, että ministeri Matti Ahde on vieraillut usein Siikajoella. Voitaneenkin sanoa hyvällä syyllä, että Matista on tullut sekä Siikajoen kunnan että varsinkin Siikajoen Työväenyhdistyksen luottomies, jos tällainen ilmaus sallitaan.

Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry ja Ruukin Sosialidemokraatit ry yhdistyivät Ruukin ja Siikajoen yhdistyttyä uudeksi Siikajoen kunnaksi. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli perinteikäs Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry. Puheenjohtajaksi uudelle yhdistykselle valittiin Martti Peltola, varapuheenjohtajaksi Ahti Häikiö, sihteeriksi Lauri Hänninen ja johtokunnan muiksi jäseniksi Aarno Korvela, Heli Luoma ja Ismo Määttä. Yhdistyksellä oli jäseniä  (v 2008) noin kolmekymmentä ja kolme valtuutettua kunnan valtuustossa,  Rauno Vuolunparras, Aila Mäkisalo ja Martti Peltola.

Kuluneen sadan vuoden aikana ovat mm. seuraavat henkilöt toimineet työväenyhdistys Taisto ry:n puheenjohtajina:

J A Paakkari                                                               Kauko Nikulahti

Matti Penttilä                                                           Aaro Korpela

Antti Impola                                                              Nestori Paasimaa

Yrjö Jääskelä                                                             Samuli Putaansuu

Juho Ojala                                                                  Väinö Härkönen

Heikki Lahdenperä                                                 Edwin Alkula

Aappo Lahdenperä                                                Olavi Salmi

Lauri Korpela                                                             Aarno Korvela

Aukusti Ojala                                                            Eero Hiltunen

Teodor Korpela                                                        Martti Peltola

 

Revonlahden  sos. dem. työväenyhdistyksen toiminta sotien jälkeen vv. 1946 -  2012

Revonlahden yhdistyksellä oli käytössään oma työväentalo, joka sijaitsi  vanhan Keskikylän kansakoulun vieressä maantien toisella puolen nykyisen Kaarina ja Risto Pietilän omakotitalon paikalla. Sodan jälkeen vasemmistopuolueilla oli kiistaa työväentalojen omistusoikeudesta. Vuonna 1948 esimerkiksi työväenyhdistyksen johtokunta päätti, että taloa ei vuokrata SKDL:n paikallisosastolle, ennekuin entiset vuokrat ovat maksetut. Sen sijaan sallittiin terveystalon pihansiivous talkooväen järjestää talkootanssit ilman vuokraa.  Vasta vuonna 1960 vuokrattiin taloa myös toiselle työväenpuolueelle. Toimivina jäseninä 1940-luvun lopulla olivat mm Oskari Virsu, Kyösti Vaskuri, Arvo Pietilä, Olavi Kari, Kalle Kangaspuoskari, Veikko Storlöpare ja Lauri Ylikorkala.  Toiminta oli aktiivista, talosta pidettiin huolta, osallistuttiin piirikokouksiin ja järjestettiin puhetilaisuuksia.  Vuoden 1953 kunnallisvaaleihin valittiin ehdokkaiksi  Oskari Virsu, Olavi Kari, Armas Mainio,  Matti Lassila ja Eino Pyykkönen.

Kunnan koulutilat olivat käyneet ahtaiksi. Kunta tiedustelu työväenyhdistykseltä mahdollisuutta vuokrata tiloja Keskikylän koulun käyttöön, mutta sopimukseen ei päädytty.

Myös maailman asioita seurattiin. Vuonna 1960 päätettiin tehdä retkeily Ruotsiin Lauri Pietilän autolla palkkiona vuoden ripeästä toiminnasta. Urheiluseuratoimintaa myös viriteltiin ja V. ja U. seura Revonlahden Heitto aloitti toimintansa.  Uusia toimijoita olivat Lauri Pietilä, Veikko Joensuu, Henni Niinimaa Heidi Kari, Aino Pietilä ja Salme Joensuu.  Ohjelmatilaisuuksia järjestettiin kunnan raittiuslautakunnan avustamana.  Kansanedustaja Antero Väyrysen puhetilaisuus järjestettiin vuonna 1963. Kunnanvaltuutettuina toimivat 1960 – 64 Oskari Virsu ja Olavi Kari. Seuraavalle valtuustokaudelle valittiin ehdokkaiksi  yhdeksän miestä, ja vaaliliitto päätettiin solmia Suomen Pientalonpoikien rp. kanssa.  Eduskuntavaaliehdokkaaksi esitettiin  Oskari Virsua.  Vuoden 1968 kunnallisvaalien jälkeen moitittiin puolueen ehdokkaaseen kohdistunutta  lentolehtismainintaa ja asianomainen Oskari Virsu halusi antaa asiasta kirjallisen selvityksen piiritoimikunnalle.

Työväentalo kunnostuksista ja talkookorjauksista huolimatta rapistui ja sen sähköliittymä irtisanottiin vuonna 1968, myöhemmin talossa oli tulipalo, jonka jäljiltä taloa ei kannattanut enää korjata. Myöhemmässä vaiheessa Relletintien uusi tielinjaus vei  tontista osan. Tämä aiheutti yhdistykselle korvauskiistoja TVL:n kanssa. Työväentalon jäännös päätettiin myydä tarjousten perusteella. Tontti päätettiin myydä 1979 omakotitontiksi 8000 mk:lla.

Vuonna 1972 nousi Revonlahdella kuumaksi aiheeksi kuntaliitos Paavolan kunnan kanssa. Revonlahden kunnassa ei saatu liitospäätöstä tehtyä, koska valtuuston kokouksista poistui suurin osa valtuutetuista asian tullessa käsittelyyn. Paavola halusi kuntaliitoksen ja valtioneuvosto teki pakkoliitospäätöksen, ainoan laatuaan.  Revonlahden sos. dem. työväenyhdistys olisi halunnut selvittää liitosmahdollisuuden Raahen ja Pattijoen suuntaan, koska he katsoivat että Paavolan ja Revonlahden liitoksella ei saada elinvoimaista kuntaa. Yhdistys teki kuntaliitosasiasta valituksen valtioneuvoston oikeuskanslerille, koska selvä enemmistö kuntalaisia vastusti liitosta. Lisäksi vedottiin kuntauudistuslain (13/1967), joka edellytti, että kuntaliitoksella saavutettaisiin vuoteen 1980 mennessä 8000 asukkaan määrä. ”Haluamme, että Revonlahti on merenrannikon vaikutuspiirissä, johon sillä on vuosisataiset perinteet. Nyt valtatie 8 ja Rautaruukin merkitys on Revonlahdelle kiistaton, sinne haluamme liitettäväksi”. Valituksen teosta piti kuitenkin luopua, kun oikeuskansleri ilmoitti, että valitusoikeus on vain asianomaisella, siis Revonlahden kunnalla. Myös puoluesihteeri Kalevi Sorsalle lähetettiin vastaavan sisältöinen vetoomus. Vielä heinäkuussa 1972 työväenyhdistys teki valituksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle valtioneuvoston 28.6.1972 tekemästä päätöksestä, jossa Revonlahti ja Paavola on päätetty yhdistää Ruukki-nimiseksi kunnaksi.

Vuonna 1974 perustettiin työväenyhdistykselle nuorisojaosto., jonka puheenjohtajaksi valittiin Heino Virsu ja sihteeriksi Kaarina Lehtonen.  Kunta oli nyt Ruukki ja kunnallisvaaleissa otettiin sosialidemokraattien vaaliliiton listoille Leena Niinimaa nuorisoehdokkaana.

Kuntaliitosasia vaikutti lamauttavasti yhdistyksen toimintaan ja vuosikymmenen loppupuolen toiminta oli hiljaista. Kunnallisvaalivuonna 1984 yhdistys nimesi kunnallisvaaliehdokkaiksi Hannu Karin, Ahti Häikiön, Lauri Pietilän ja Antti Martikkalan, joista Ahti Häikiö valittiinkin Ruukin kunnanvaltuustoon. 

Saman vuoden aikana yhdistettiin Revonlahden työväenyhdistys ja Ruukinkosken työväenyhdistys. Yhdistetyn puolueosaston nimeksi sovittiin Ruukin sosialidemokraatit ry.  Aktiivisia toimijoita uudessa yhdistyksessä olivat mm johtokunnan jäsenet Jorma Teräsniska, Pasi Uhre, Martti Myllylä, Asko Savilampi, Terttu Tervo, Heikki Karjalainen, Marjatta Ainesmaa,  sihteerirahastonhoitajat Reino Tuppurainen ja Heli Luoma sekä Lauri Hänninen, puheenjohtaja  Ahti Häikiö. Ruukin ja Siikajoen kuntien yhdistyttyä v 2007 Ruukin sosialidemokraatit ry ja Siikajoen Työväenyhdistys Taisto ry liittyivät yhteen ja nimeksi otettiin Siikajoen yhdistyksen perinteikäs nimi. Vuoden 2012 kuntavaaleissa valittiin valtuustoon kaksi yhdistyksen ehdokasta (Aila Mäkisalo ja Ahti Häikiö).

 

Lähteet:

Vilmusenaho: Siikajokilaakson historia II

Siikajoen Työväenyhdistyksen pöytäkirjat

Revonlahden työväenyhdistyksen pöytäkirjat

Työväen arkiston Siikajokea koskeva materiaali

Pertti Lankia; historiikki yhdistyksen 80-vuotisjuhlassa 30.11.1986

Aineiston kokosi Ahti Häikiö

 

©2017 Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry. - suntuubi.com