Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Siikajoen työväenyhdistys TAISTO ry 110 vuotta

Työväenyhdistysten alkuvaiheet Siikajoen kunnassa

Siikajokilaakson merkittävä väestönosa oli 1920-luvulle saakka vuosipalkolliset eli piiat ja rengit, jotka tekivät raskasta työtä taloissa. Heidät pestattiin taloihin vuodeksi kerrallaan. Römppäviikon aikana piiat ja rengit palkattiin mahdollisesti uusiin taloihin. Monet pestattiin lähipitäjien taloihin, lähtivätpä jotkut Amerikkaan asti römppäviikon vapaan aikana. Alimman kastin muodostivat ruotivaivaiset. Heidän elämänsä oli kerjäämisen ja talollisten armeliaisuuden varassa.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuli Suomessa voimaan 1906. Samana vuonna perustettiin nykyisen Siikajoen kunnan alueella Siikajoen,  Revonlahden, Ruukin ja Saarikosken työväenyhdistykset. Jäseniä oli näissä yhdistyksissä yhteensä 418. Vuotta myöhemmin perustettiin työväenyhdistykset myös Paavolaan, ennen kansalaissotaa oli yhdistykset myös Tuomiojalla ja Luohualla. Ajan saatossa ovat nämä yhdistykset lakanneet ja yhdistyneet. Siikajoen Työväenyhdistys Taisto on näiden yhdistysten perillinen ja lipunkantaja.

Taiston perustaminen

Siikajoen Työväenyhdistys Taisto perustettiin 4.12.1906 ja sosialidemokraattiseen puolueeseen se liittyi kolmea päivää myöhemmin. Perustamisvuonna yhdistyksessä oli 75 jäsentä, joista 20 naista. Työväenaatteen juurtumista Siikajoen maaperään kuvaavat vuoden 1907 eduskuntavaalit, joissa suurimman äänisaaliin Siikajoella - 35 % - keräsi sosialidemokraattinen puolue.

Vuonna 1908 valmistui yhdistykselle oma toimitalo, jossa oli yli 100 hengen juhlasali, näyttämö ja keittiö. Vuoden 1910 molemmin puolin pysytteli yhdistyksen jäsenmäärä parinkymmenen tuntumassa, mutta nousi vuoteen 1916 mennessä 52:een.

Siikajoen työväenliikkeen alkuvuosien kiistaton hahmo oli suutari Antti Impola, joka työnsä lomassa puhui asiakkailleen sosialismista. Hän oli myös ahkera Raamatun tutkija, mutta luki yhtä innokkaasti Marxin pääomaa ja muita sosialismin teoksia. Kerrotaankin, että kukaan paikkakuntalainen ei kyennyt hänen kanssaan väittelemään Raamatun, uskonnon ja sosialismin kysymyksistä.

Revonlahden työväenyhdistyksen perustajia oli Hugo Koivu, tehtailijana ja sanomalehtimiehenäkin kuuluisuutta saanut. Työväenyhdistyksiä perustettiin edistämään oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta, raittiutta ja torjumaan köyhyyttä ja he elivät voimakkaasti ihmisten arjessa. Yksi Revonlahden yhdistyksen perustajista oli kansakoulun veistonopettaja Iikka Kämäräinen. Kirjeessään johtokunnan puheenjohtajalle hän kirjoitti: ”Koska minun ei passaa enää kansakoululla poikien kanssa taistella, niin toimittakaa mies minun sijaani. Minä olen heittänyt pois. Koettakoon muutkin. Se on pilalla koko kouluhomma”.  Mitenkähän tänään tällä koululla?

Siikajoen työväenyhdistykseen kuului alussa runsaasti talollisia, mutta vuoden 1916 tienoilla jättivät useimmat varakkaat talolliset liikkeen. Tämän jälkeen oli suurin osa jäsenistöä mökkiläisiä ja talollisten palkkatyöläisiä.

Siikajoen työväenyhdistyksen toimintamuodot olivat samanlaisia kuin muidenkin työväenyhdistysten: pidettiin kokouksia, luentotilaisuuksia ja iltamia sekä marssittiin ja urheiltiin. Myös raittiustyön tekeminen nähtiin tärkeäksi, kuten pöytäkirjanotteet vuodelta 1913 osoittavat:

”Päätettiin, että jos vain tulee viinan kauppiaita Työväentalon lähistölle ja se joka käypi sen ilmoittamassa viranomaisille, niin yhdistys maksaa sille viiden markan palkinnon.”

Keskusteltiin, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että saataisiin työväentalolle parempi järjestys ja päätettiin ruveta valvomaan ovella järjestystä ja päätettiin ettei lasketa juopuneita sisälle.

Työväenyhdistys pyrki huolehtimaan myös tuon ajan tapakasvatuksesta. Pöytäkirja vuodelta 1914 kertoo seuraavaa:

”Keskusteltiin, että olisiko kiellettävä kortinpeluu yhdistyksen talon läheisyydessä. Päätettiin, että se kielletään ja että ne yhdistyksen jäsenet jotka harjoittavat kortinpeluuta yhdistyksen talon läheisyydessä erotetaan pois yhdistyksen jäsenyydestä ja ilmoitetaan sanomalehdessä heidän nimensä ja syy minkä vuoksi he ovat erotettu yhdistyksestä.” Mitenkä tänään?

Työväenliikkeen aktiivisuutta Siikajoella kuvaa hyvin se, että työväenlehtiä, pääasiassa Kansan Tahtoa, tuli Siikajoelle vuoden 1915 aikoihin yli 100 kappaletta. Lehtien lukijamäärä oli vielä tätäkin paljon suurempi, koska lehtien sisältämien mielenkiintoisten ja paikallisten artikkelien vuoksi lehdet kiersivät torpasta toiseen.

Kansalaisota, levottomuutta ja nälkää

Kesällä 1917 jännitys työväestön ja porvariston välillä alkoi kiristyä. Siikajokilaaksossakin alkoi esiintyä maataloustyöväen lakkoja paremman palkan ja 8 tuntisen työpäivän puolesta. Kohta suurlakon puhjettua Siikajoelle perustettiin järjestyskaarti. Siihen liittyi välittömästi kuutisenkymmentä jäsentä. Työväenneuvosto perustettiin hoitamaan viranomaisen tehtäviä. Aseita mukanaan osa kaartilaisista marssi elintarvikelautakunnan kokoukseen ja vaati leipävilja-annosten suurentamista ja säännöstelyn alaisten elintarvikkeiden jakeluoikeuden myöntämistä osuuskaupalle ja kauppias Karlssonille, jolla oli hyvät suhteet venäläiseen sotaväkeen. Lautakunnan oli pakko suostua vaatimuksiin. Väkivallan uhkaa lienee ollut tilanteessa.

Järjestyskaarti partioi myös maanteillä ja yritti tavoittaa salakuljettajia, joiden epäiltiin vievän viljaa Ruotsiin. Suurlakon päätyttyä järjestyskaarti luovutti aseensa viranomaisille ja venäläiselle sotaväelle.

Joulukuussa 1917 Tampereella pidettiin järjestyskaartien edustajakokous, johon osallistuivat ruukkilaiset Vihtori Järvinen, Hermanni Kemppainen, Yrjö Salonen ja siikajokinen Yrjö Jääskeläinen. Eniten keskusteltiin työväestön vallanotosta. Äänestyksen tulokseksi tuli, että työväestö asettuu porvaristoon nähden puolustuskannalle ja pidättäytyy toistaiseksi aseellisesta toiminnasta. Näin äänestivät siikajokilaaksolaiset.

Siikajoen työväki liikehti tammikuun lopulla 1918, mutta poliisien aseista riisumisia pitemmälle ei kuitenkaan menty. Kaansalaissodan jälkeen sosialisteja pidätettiin ja työväenyhdistyksen toimitalo poltettiin. Alustavat kuulustelut pidettiin Harjun talossa, josta johtotehtävissä toimineet sosialistit siirrettiin Raahen ja Oulun vankileireille. Paavolan ja Revonlahden sosialisteista 39 toimitettiin Etelä-Suomen vankileireille, joissa heistä menehtyi nälkään ja sairauksiin puolet.  

Kansalaissodan seuraukset

Sodan seurauksena kaikki Siikajokilaakson työväentalot suljettiin ja asetettiin hukkaamis- ja myyntikieltoon. Kaikista alueen kunnanvaltuustoista ja lautakunnista erotettiin tai kehotettiin eroamaan kaikki sosialistimieliset edustajat. Siikajoen työväenyhdistyksen toimitalon kohdalla hukkaamiskielto oli myöhäistä, sillä talo oli poltettu kansalaissodan tuoksinassa. Uuden toimitalon saamiseksi ryhdyttiin vuonna 1920 keräämään varoja seuraavalla keräyslistalla:

”Siikajoenkylän ainoan työväenyhdistyksen talon tuli tuntemattomalla tavalla tuhosi, joten järjestötoiminta kävi perin vaikeaksi, koska vuokraamallakaan ei tahdo saada huoneita työväenjärjestöjen tarpeisiin kokouksia ja valistustyötä varten. Epäkohtain poistamiseksi on yhdistys päättänyt ryhtyä uuden talon puuhiin. Koska yhdistyksen talo oli halvasta vakuutettu, käännymme puoleenne pyytäen avustamaan yritystämme lahjoituksilla…”

Uusi työväentalo saatiin työläisten ja torpparien voimin valmiiksi 1920-luvun puolenvälin tienoilla. Uusi talo vihittiin asiaankuuluvin menoin. Lisäksi ohjelmassa oli mm. arpajaiset, joiden pääpalkintona oli niittokone.

Siikajoen ja Revonlahden työväentalot olivat vilkkaassa toiminnassa koko sotien välisen ajan. Vireä toiminta oli sikäli merkittävää, että yleensä työväenyhdistykset viettivät tuona aikana hiljaiseloa verrattuna kansalaissotaa edeltäneeseen aikaan. Tähän vaikuttivat niin työväenliikkeen suuntaerimielisyydet kuin se, että porvaristo suhtautui karsaasti työväestön yhdistystoimintaan. Siikajoella nämä seikat eivät liene ilmentyneen niin voimakkaina kuin muualla, joten yhdistyksen talolle kokoonnuttiin kuten ennenkin, huvittelemaan, pitämään kokouksia, opintokerhoja, näytelmäpiirejä, urheilemaan ja naiset pitämään ompeluseuraa.

Poliittiset voimasuhteet kuvastuvat parhaiten paikallisella tasolla eduskuntavaalien kautta. Sosialidemokraattien kannatus säilyi vielä vuoden 1919 eduskuntavaaleissa lähes entisellä tasolla, mutta laski seuraavissa vuoden 1922 vaaleissa erittäin jyrkästi.  SDP:n kannatus Siikajokilaaksossa oli koko 1920-luvun 14 %:n tuntumassa. Heti kansalaissodan päätyttyä ilmeni pyrkimystä tukahduttaa työväen järjestötoiminta, ja työväentalot olivat usean kuukauden ajan viranomaisten sulkemina. Toiminta tyrehtyi kokonaan Paavolan torppariyhdistyksessä.

Torpparien ja muun vuokraajaväestön itsenäistyminen ei saanut heitä sanottavassa määrin vaihtamaan puoluetta, he pysyivät uskollisina vasemmistolle.

Äärioikeistolaiset kaiut kantautuivat myös Siikajokilaaksoon. Jo vuonna 1927 Revonlahden oikeistopiirit olivat koettaneet ennakolta ehkäistä vasemmistoon lukeutuneen räätäli Vaskurin pääsyä kunnan postiaseman hoitajan virkaan. Asia ei jäänyt paikalliseksi, vaan johti sisäpoliittiseen kriisiin. Sosialidemokraatit esittivät tapauksen johdosta Sunilan hallitukselle epäluottamuslauseen, joka johti hallituksen eroon. Tähän Vaskurin tapaukseen viittaa myös Väinö Linna trilogiassaan ”Täällä pohjantähden alla”.

Lapualaisvuodet merkitsivät äärioikeiston vallan kasvua. Vaikutus oli luonteeltaan ”ulkoparlamentaarista” ja usein laitonta. Vuosina 1930-33 lakkautettiin seuraavat työväenjärjestöt: Ruukin työväenyhdistys, Ruukin työväen Näyttämöklubi ry, Ruukin työväen näyttämön kannatusyhdistys ry, Suomen järjestönuorten Liiton Ruukin osasto, Ruukin Työväen Voimistelu- ja urheiluseura ”Isku” ja  Saarikosken työväenyhdistys.  Ruukin työväentalo suljettiin 1930-luvun alussa ja myytiin Ruukin maanviljelys Oy:lle. Uusi toimitalo rakennettiin kelloseppä Palomaan  tontille kymmenluvun lopulla. Virallisesti talo oli sosialidemokraattien nimissä, mutta toimintaan osallistui myös koko vasemmistoa.

Sotien jälkeinen aika Siikajoen kylällä vv. 1946 - 2008

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla työväenyhdistyksen toiminta jatkui lähinnä kokousten ja iltamien merkeissä. Paikallisen nuorisoseuran kanssa sovittiin siitä, että iltamia ei järjestetä yhtä aikaa, jotta kummankin tilaisuuksiin riittäisi kävijöitä. Työväenyhdistyksen puitteissa perustettiin oma urheiluseura, Siikajoen Isku, joka järjesti mm. työväenyhdistysten välisiä viestinjuoksukilpailuja.

Siikajoen työväenyhdistyksen toiminta hiljeni 1960-luvulla ja iltamien järjestäminen tyrehtyi lähes kokonaan. Yhdistyksen epäajanmukaisen toimitalon ylläpito kävi taloudellisesti raskaaksi, mikä johti siihen, että vuonna 1970 päätettiin myydä toimitalon tontti Siikajoen kunnalle ja huutokaupata rakennukset. Näin oli tietty ajanjakso yhdistyksen historiassa päättynyt. Revonlahden työväentaloa kohtasi tulipalo ja tontti jäi osittain tiejärjestelyjen alle, loppuosa tontista myytiin omakotitalotontiksi.

1970-luku oli hiljaista aikaa Siikajoella; lähinnä pidettiin vain sääntömääräisiä kokouksia. 1980-luvun alusta lukien on Siikajoen Työväenyhdistyksen toiminta elpynyt voimakkaasti. Tuon ajan pöytäkirjoista havaitsee mm. sen, että ministeri Matti Ahde on vieraillut usein Siikajoella.

Yksi kunta Siikajoki, yksi sosialidemokraattinen yhdistys 

Revonlahden ja Paavolan yhdistyttyä uudeksi Ruukin kunnaksi yhdistyivät myös Revonlahden työväenyhdistys ja Ruukinkosken työväenyhdistys vuonna 1984. Yhdistetyn puolueosaston nimeksi sovittiin Ruukin sosialidemokraatit ry.  Tunnettuja toimijoita näissä yhdistyksissä olivat Oskari Virsu Revonlahdella ja Jorma Teräsniska Ruukissa.

Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry ja Ruukin Sosialidemokraatit ry yhdistyivät Ruukin ja Siikajoen yhdistyttyä vuonna 2007 uudeksi Siikajoen kunnaksi. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli perinteikäs Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry. Puheenjohtajaksi uudelle yhdistykselle valittiin Martti Peltola. Yhdistyksellä on jäseniä  (v 2016) noin kolmekymmentä ja kaksi valtuutettua kunnan valtuustossa, edustajat kunnanhallituksessa, sivistyslautakunnassa, kansalaisopiston johtokunnassa ja useissa toimikunnissa.

Yhdistyksen vieraina ovat käyneet käyneet europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ja kansanedustajat Tapio Karjalainen ja Tytti Tuppurainen. He ovat olleet auttamassa kanssamme kunnan hankkeita, viimeksi Ruukin koulukeskuksen rakentamista.

Aktiivijoukkomme järjestää vuosittain Vapputapahtuman ja olemme mukana toritapahtumissa. Tänä vuonna autoimme keräyksellä SPR;n vastaanottokeskuksen toimintaa.

Taiston täytyy jatkua. Edelleen on köyhiä, jotka eivät tiedä, riittääkö raha ruokaan tai lääkkeisiin. Työttömyydestä kärsitään ja monet syrjäytyvät. Eriarvoisuus lisääntyy. Planeettaamme uhkaa ilmastonmuutos. Monet maailman lapsista menevät nälkäisinä nukkumaan ja pakolaisvirrat kasvavat. 

 

Kuluneen sadan vuoden aikana ovat mm. seuraavat henkilöt toimineet työväenyhdistys Taisto ry:n puheenjohtajina:

J A Paakkari                                                               Kauko Nikulahti

Matti Penttilä                                                           Aaro Korpela

Antti Impola                                                              Nestori Paasimaa

Yrjö Jääskelä                                                             Samuli Putaansuu

Juho Ojala                                                                  Väinö Härkönen

Heikki Lahdenperä                                                 Edwin Alkula

Aappo Lahdenperä                                                Olavi Salmi

Lauri Korpela                                                             Aarno Korvela

Aukusti Ojala                                                            Eero Hiltunen

Teodor Korpela                                                        Martti Peltola

 

Lähteet:

Vilmusenaho, Siikajokilaakson historia II

Siikajoen Työväenyhdistyksen pöytäkirjat

Revonlahden työväenyhdistyksen pöytäkirjat

Työväen arkiston Siikajokea koskeva materiaali

Pertti Lankia, historiikki Taiston 80-vuotisjuhlassa 30.11.1986

Aineiston kokosi Ahti Häikiö

 

©2017 Siikajoen työväenyhdistys Taisto ry. - suntuubi.com